Ahdistunut henkilö ei useinkaan kykene täsmällisesti kertomaan, mikä häntä ahdistaa. Ahdistus on enemmän sisäinen, kuin ulkoinen ilmiö. Se näyttäisi olevan reaktio johonkin epämääräiseen ja jopa tunnistamattomaan vaaraan.
Ahdistus vaikuttaa koko olemiseen. Se on fysiologinen sekä psykologinen reaktio ja ilmenee myös käyttäytymisessä. Ahdistusta leimaa huolestuneisuus ja levottomuus. Se voi aiheuttaa myös vieraantumisen tunnetta ja jopa kuoleman tai hulluksi tulemisen pelkoa.
Ahdistus voi ilmetä eri muodoissa ja eri voimakkuuksilla, esimerkiksi levottomuuden pistoksesta laaja-alaiseen paniikkikohtaukseen. Paniikkikohtaukselle ominaista on sydämentykytys, ajan ja paikan tajun hämärtyminen sekä pakokauhun tunne.
Ahdistusta, joka ei liity tiettyyn tilanteeseen, vaan ilmestyy ”tyhjästä”, sanotaan kohteettomaksi ahdistukseksi. Vaikeammissa tapauksissa sitä kutsutaan odottamattomaksi tai spontaaniksi paniikkikohtaukseksi.
Oireita ovat mm.
- Hengityksen salpautuminen
- Sydämen epäsäännöllinen rytmi, nopea syke
- Tärinä tai vapina
- Hikoilu
- Tukehtumisen tunne
- Pahoinvointi tai vatsavaivat
- Puutuminen
- Huimaus tai epävakaa olo
- Irrallisuuden taikka vierauden tunne
- Kuumat aallot taikka vilunväristykset
- Kuolemanpelko
- Hulluksi tulemisen pelko tai itsehallinnan menettämisen pelko
Jos edellä mainittuja oireita on vähintään neljä, on kyseessä paniikkikohtaus.
Ahdistus on väistämätön osa elämää nyky-yhteiskunnassamme. Monesti arkielämässä tulee vastaan monia tilanteita, joissa on tarkoituksenmukaista ja järkevääkin reagoida ahdistumalla. Jotain olisi vialla, jos arjen haasteet eivät lainkaan ahdistaisi.
Mikä auttaisi ahdistukseen?
Riippumatta siitä, millaisesta taikka minkä asteisesta ahdistuksesta sinun kohdallasi on kysymys, voit saada elämästäsi tasapainoisemman ja ahdistuksesi vähenee, kun otat arkeesi
- Liikuntaa
- Hengitystekniikat
- Rentoutuksen
- Hyvät ravitsemustottumukset
On hyvä kohdistaa huomio myös omaan sisäiseen puheeseen, virheellisiin uskomuksiin, tunteisiin, jämäkkyyteen ja itsetuntoon. Nämä kaikki voivat osaltaan myös muuttaa elämää tasapainoisemmaksi ja vähemmän ahdistuneeksi.
Sisäinen puhe
Ihmiset, jotka kärsivät peloista, paniikkikohtauksista ja yleistyneestä ahdistuneisuudesta, ovat hyvin taipuvaisia negatiiviseen, sisäiseen puheeseen. Sisäinen puhe on automaattista ja hienovaraista ja et välttämättä edes huomaa sitä taikka sen vaikutusta mielialaasi taikka tunteisiisi. Sisäinen puhe voi käynnistää paniikkikohtauksen taikka pahentaa sitä.
Ahdistusta voidaan hetkessä synnyttää lausumalla itselleen toteamuksia, jotka alkavat esimerkiksi sanoilla ”entä jos”. Esimerkiksi ”Entä jos en selviä siitä” taikka ”entä jos joudun paniikkiin”.
Muutos tapahtuu, kun alat tietoisesti kumota ja korvata kielteisiä ”entä jos” toteamuksia myönteisillä, sinua tukevilla lauseilla. Voit sanoa esimerkiksi ”Entä sitten”, ”Nämä ovat vain ajatuksia”, ”Selviydyn tästä kyllä” tai ”Hengittelen nyt ihan rauhassa ja rentoudun”.
Virheelliset uskomukset
Mistä negatiivinen sisäinen puhe on peräisin? Kielteinen ajattelu voidaan yleensä jäljittää syvemmällä piileviin uskomuksiin itsestä, muista ja elämästä ylipäätään. Näitä perusolettamuksia kutsutaan ydinuskomuksiksi tai virheellisiksi uskomuksiksi. Ne on usein opittu vanhemmilta, opettajilta, kavereilta taikka ympäröivältä yhteiskunnalta. Emme yleensä huomaa näitä uskomuksiksi, vaan pidämme niitä itsestään selvinä ja oletamme niiden olevan totta. ”Olen voimaton”, ”Elämä on taistelua” tai ”Minun pitää aina olla kiltti riippumatta siltä, miltä minusta tuntuu” ovat virheellisiä uskomuksia.
Virheelliset uskomukset ovat usein ahdistuksen alkulähde. Virheellisiä uskomuksia kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa ja kumota.
Tunteet
Monilla pelosta ja ahdistuksesta kärsivillä on vaikeuksia tunteiden kanssa. Joskus on vaikeaa edes tietää, mitä tuntee.
Tunteet eivät ilmesty tyhjästä, vaan niihin vaikuttavat ajatukset ja havainnot. Tunteista saa energiaa. Jos olet kosketuksissa tunteisiisi ja kykenet ilmaisemaan niitä, tunnet olosi energisemmäksi. Tunteet ovat usein tarttuvia. Pelkoihin ja ahdistukseen taipuvaiset henkilöt ovat usein erityisen vastaanottavaisia muiden ihmisten tunteille. Tunteet eivät ole oikeita taikka vääriä. Usein tunteet pyritään tukahduttamaan. Jatkuva tunteiden tukahduttaminen voi ajan mittaan johtaa siihen, että niitä on entistä vaikeampaa ilmaista taikka edes tunnistaa.
Tunteita on hyvä opetella tunnistamaan ja ilmaisemaan sekä niistä kertomaan.
Jämäkkyys
Jämäkkyys tarkoittaa asennetta ja tapaa toimia tilanteissa, joissa pitää ilmaista tunteita, pyytää jotakin taikka kieltäytyä jostakin. Vaikeaa on toimia jämäkästi, jos et tiedä 1) mitä tunnet ja 2) mitä haluat tai et halua. Jotta opit jämäkäksi, sinun pitää tuntea itsesi ja omat toiveesi. Tämän tiedon taustalla on usko siihen, että sinulla on tosiaan oikeus pyytää sitä mitä haluat. Jämäkkä henkilö on tietoinen perusoikeuksistaan, kunnioittaa itseään ja tarpeitaan ja kunnioittaa myös muita ja heidän tarpeitaan.
Itsetunto
Itsetunto on tapa ajatella, tuntea ja toimia. Se kertoo, että ihminen hyväksyy itsensä, kunnioittaa itseään sekä luottaa ja uskoo itseensä. Itsetunnossa olennaista on, että sen täytyy tulla sisältäpäin.
Hyvään itsetuntoon on monta polkua. Se ei kehity yhdessä yössä taikka jonkin yksittäisen oivalluksen ym. seurauksena. Itsetunto rakentuu vähitellen.
Itsetunnon kohentamiseen on erilaisia keinoja:
- Itsestä huolehtiminen
- Muiden tuki ja läheisyys
- Henkilökohtainen hyvinvointi ja ruumiinkuva
- Tunteiden ilmaiseminen
- Positiivinen sisäinen puhe
- Henkilökohtaiset tavoitteet, saavutuksen tunne
Teoksesta E.J.Bourne, Vapaaksi ahdistuksesta
